Internetin ja erityisesti sosiaalisten median kanavien, kuten muun muassa Facebookin, Twitterin ja Instagramin yleistyminen on mullistanut maailman ennennäkemättömällä tavalla. Kun ennen kaverien ja ystävien kuulumisia lähdettiin kyselemään kahvipöydän ääreen, hoituu nykyään suuri osa sosiaalisesta kanssakäymisestä sosiaalisen median kautta. Omalle Facebook- tai Instagram-tilille päivitellään kuulumisia ja kuvia, joita muut käyttäjät pääsevät vapaasti kommentoimaan tai tykkäämään. Vaikka sosiaalinen media on suurelta osin positiivinen ilmiö, joka tuo yhteen ihmisiä ympäri maailmaa, liittyy siihen myös riskejä esimerkiksi tietoturvallisuuden kannalta. Useat verkkorikolliset ovatkin alkaneet hyödyntää sosiaalisen median kanavia omassa toiminnassaan, mikä puolestaan vaatii kanavien käyttäjiltä erityistä varovaisuutta.

Huijauksia kautta historian

Erilaisista rikollisista ja huijareista on varoiteltu ihmisiä kautta aikojen. Jo 1700-luvulta lähtien on esiintynyt esimerkiksi niin sanottuja nigerialaishuijauksia, eli 419-huijauksia. Niissä rikolliset lähestyivät varakasta henkilöä, yleensä bisnesmiestä, kirjeitse ja väittivät, että heidän tarkoituksenaan oli salakuljettaa joku rikkaaseen perheeseen kuuluva vanki pois espanjalaisesta vankilasta. Huijauskirjeessä vastaanottajaa pyydettiin lähettämään rahaa vanginvartijoiden lahjomista varten ja palkkioksi tästä luvattiin, että vapautunut rikas vanki korvaisi teon jälkikäteen ruhtinaallisella rahasummalla. Toisinaan lupauksena saattoi olla myös, että kirjeen vastaanottaja saisi vangin kauniin tyttären aviovaimokseen kiitoksena palveluksestaan. Suuri osa 1700-luvun huijauskirjeistä lähetettiin oletettavasti Ranskasta Yhdysvaltoihin.

Huijauskirjeiden ilmiö koki uuden aallonharjan 1980-luvulla, kun Nigeria oli pahan korruption alla ja taloudellisesti täysin riippuvainen ongelmien kourissa kamppailevasta öljyteollisuudestaan. Länsimaalaiset olivat lukeneet mediasta, miten suuria rahoja maan öljyteollisuudessa pyöri ja millaisia summia hallitsijat olivat valtiolta kavaltaneet. Nigerialaiset tarttuivat huijauksiin eräänlaisena elannonhankintakeinona ja hyödynsivät maansa epävakaata tilannetta kirjeissään. Yleinen trendi etenkin aluksi oli, että lähettäjäksi merkittiin Nigerian prinssi tai muu kuningasperheen jäsen, joka halusi tallettaa suuria summia rahaa Nigerian ulkopuolelle. Tämän tyylisiä huijauksia lähetellään ihmisille yhä tänä päivänä – tosin perinteisten kirjeiden sijaan useimmiten sähköpostitse tai sosiaalisen median kautta.

Sosiaalisen median rikollisuus

Tänä päivänä sosiaalisen median huijaukset ja rikollinen toiminta eivät suuresti eroa niin sanotuista perinteisistä huijauskeinoista. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa esiintyy muun muassa tietojenkalastelua, jolloin kohteelle saatetaan lähettää tunnetun pankin tai muun yrityksen nimellä viesti, jonka avulla henkilöä yritetään saada paljastamaan salasanojaan tai luottokorttitietojaan. Viesti tai sähköposti on usein taidokkaasti toteutettu ja jopa lähettäjän osoitetiedot vaikuttavat aidoilta. Kannattaakin aina pitää mielessä, että pankit tai muut viralliset tahot eivät koskaan kysele herkkäluonteisia asiakastietoja sähköpostin tai muiden pikaviestimien välityksellä. Hyvä keino suojautua huijauksilta on myös hankkia sellainen sähköpostitili, joka huomauttaa viestin tullessa eri palvelimelta kuin osoitteessa on ilmoitettu.

Sosiaalisessa mediassa esiintyy myös sosiaalisen suostuttelun avulla levitettäviin haittaohjelmiin liittyviä huijauksia. Tällaisen ollessa kyseessä kohdehenkilö vastaanottaa tavallisesti viestin joltakin ystävältään, jossa kehotetaan asentamaan puhelimeen jokin ohjelma tai siirtymään linkistä jollekin sivustolle. Kun ohjelma asennetaan tai linkkiä klikataan, luo se haittaohjelmalle polun siirtyä käyttäjän laitteelle. Koska huijausviestin lähettäjänä on usein kohteelle tuttu henkilö, on todennäköistä, että linkin tai ohjelman turvallisuus ei huoleta kohdetta. Myös edellä mainitut 419-huijaukset ovat internetissä arkipäivää, eikä liene sellaista henkilöä, joka ei olisi tällaista huijausviestiä joskus vastaanottanut. Kaikenlaisiin rahan saamiseen tai pyytämiseen liittyviin viesteihin ja sähköposteihin tulisikin aina suhtautua suurella varauksella.

Rikollisten kanssa ei tule tehdä yhteistyötä

Sosiaalisen median yleistyttyä verkkorikolliset ovat kehittäneet metodeja, joilla huijaaminen onnistuu sosiaalisilla verkostoitumissivuilla. Tällaiset huijaukset voivat liittyä esimerkiksi julkisuuden henkilönä tai kohteen ystävänä esiintymiseen valeprofiilien avulla. Kun kohde luulee puhuvansa läheisen ihmisen kanssa, saattaa hän paljastaa itsestään arkaluonteisia henkilötietoja, joita rikollisten on helppo hyödyntää. Huijauksissa saatetaan niin ikään käyttää hyväksi sivustoja tai palveluita, jotka tarjoavat lisää seuraajia käyttäjän profiilille. Käyttäjä saattaa vastaanottaa esimerkiksi tarjouksen, jossa voi viidellä eurolla ostaa itselleen 5 000 seuraajaa. Tähän lankaan ei kannata kuitenkaan mennä, vaikka sometilien aktiivikäyttäjälle suuri määrä seuraajia tarkoittaa usein myös enemmän mainostajia – ja enemmän rahaa.

Mobiililaitteiden yleistyessä ovat erilaiset sovellushuijaukset myös alkaneet nousta päivänvaloon. Esimerkiksi Facebookin, Twitterin ja Instagramin käyttäjät saattavat epähuomiossa ladata laitteelleen liitännäissovellukseksi luulemiaan sovelluksia, jotka tosiasiassa ovatkin laitetta ja sen tiedostoja salaavia tai tuhoavia haittaohjelmia. Yksi yleinen haittaohjelma on niin sanottu kiristysohjelma, jonka myötä rikolliset saavat kaapattua käyttäjän valokuvat ja tiedostot ja lukittua ne salaisen koodin taakse. Tämän jälkeen he lähettävät viestin käyttäjälle ja väittävät palauttavansa tiedostot tiettyä lunnassummaa vastaan. Lunnaita ei kuitenkaan koskaan tule tällaisessa tapauksessa maksaa, sillä mikään ei takaa sitä, että tiedostot todella palautetaan maksun jälkeen.

Miten suojautua verkkorikollisuudelta somessa?

Verkkorikollisuudelta ei voi koskaan olla täysin suojassa, mutta on olemassa monia ohjesääntöjä sosiaalisen median käytölle, joita noudattamalla riski altistua huijauksille on pienempi. Ensinnäkin mobiilisovellusten lataamisen kanssa tulee aina olla tarkkana, sillä ne voivat tuoda tullessaan haittaohjelmia. Omia arkaluonteisia henkilötietoja ei kuulu ikinä jakaa internetin keskusteluissa kenenkään puolituntemattoman ihmisen kanssa. Ja jos ruudulle ilmestyvä tarjous, linkki tai lupaus vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta – se todennäköisesti ei sitä olekaan. Tietokoneen tiedostot kannattaa varmuuskopioida säännöllisesti 3-2-1-toimintatapaa noudattaen ainakin kolmeen eri paikkaan, joista yksi tallennustila tulisi säilyttää aina fyysisesti muista erillään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *